perjantai 31. lokakuuta 2014

Halloween ja mietteitä


Kertoa voin tämän verran,
illalla näin haamuherran.
Kumarteli kaavun alla,
tuossa meidän verannalla.
Johonkin vain sitten haihtui,
yö kun jälleen aamuun vaihtui.


Joskus ennen kauan sitten, oli juhlaa, aina keksittiin syy juhlia, halloween, pikkujoulut, rapujuhlat, kissanristiäiset jne. Nykyään juhlaa on kun mihinkään ei koske, ja isompi juhla olisi jos pääsis liikkeelle ilman ihan todella sairasta hikoilua, Ontumista ja vaappumista. Lääkärinikin soitti mulle viikolla ja hikoilulle ei voi kuulemma mitään, kortisooni ja muut lääkkeet aiheuttavat sitä ÄÄÄ mutta pakko voida!
Tänää kävin siskoni kanssa Taressa ja muutaman metrin jälkeen olin ihan litimärkä. Tukka roikkui kuin olisi kävässy puolessa välissä suihkussa.
No tulihan taas käytyä ostamassa pari kynttilää. Ois ehkä kannattanu etsiä pyyhkeitä..

Olen väsynyt itseeni, en jaksa käydä missään, mun mieli tekisi kovastikkin olla sosiaalinen ja tavata kavereita ja kuljeskella siellä täällä, mutta totuus iskee päälle aamulla, kun herään usein valmiiksi väsyneenä ja kun olen kömpinyt portaat ylös, ottanut lääkkeet siivonnu vähän paikkoja ja juonu kahvin, oon valmiina päikkäreille. Ei siinä hirveesti ehtinyt taas ketään tavata.. sitten tuleekin kaikki kotiin ja alan valmistella ruokaa tai oottamaan jos ukkeli tekeekin. kun on tullut töistä ja kaupasta.Itsehän en edelleen pääse kauppaan, Pääsen kyllä, mutten saa tavaroita kannettua ulos, enkä hirveesti jaksa kierrelläkkään, jos ei ole jotain hyvää istumapaikkaa, kuten sisustuskaupoissa haha..


Mutta tuntuu kuin elämä olisi aina jossain muualla kuin täällä, mä makoilen himassa ja muut elävät ympärillä, nyt viimeaikoina on ollu ihan pimeetä ja masentavaa jotenkin, mutta eiköhän se taas iloks muutu kun lamput ja valot lisääntyy pikkuhiljaa täällä meilläkin.
Elämä on kumma juttu, joskus se on iloista menoa ja sitten toisinaan murheen mustaa,,,


Olen saanut jo monenlaista onnea, 
sen kaikkia palasia,
suuria ja pieniä, 
yhteensopivia ja toisiaan hylkiviä.
Kertaakaan en ole vielä ehtinyt 
koota noista palasista ruukkua,
en kerätä siihen 
toisiinsa sekoittuen 
kyyneleitä ja sadevettä,
katsella siitä 
omaa kuvaani.
Sanotaan, 
että vain siitä 
kuvajaisesta 
voi löytää omat kasvonsa.
- Tommy Tabermann

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti