Sun silmiäsi tänään katselen,
sa, jonka hymyilystä löysin kevään,
ja vierellämme iltaan syvenevään
käy vanhan tuskan varjo suloinen,
kuin tuoksu tuomen, aikaa varisseen,
kuin ammoin haavoittuneen linnun lento,
kuin kevätöinen hohde kullanhento,
mi kauan sitten koski sydämeen.
Oi lumousta kivun voitetun!
Kuun sinihunnun näänkö joskus vielä,
niin ettei varjos seuraisi mua tiellä?
Tää muiston pistos koska jättää mun?
torstai 29. toukokuuta 2014
Reumaa sairastava valokuvaaja, kotona neljättä vuotta omasta työstä, sisustus ja siivoushullu, omat tyttäret nuoria aikuisia, joiden kautta ja avulla pysyy elämän ytimessä helposti- naimisissa.kaks koiraa ja heppaystäviä niin paljon , heppavalokuvaajana aloittanut hääkuvajakin
tiistai 20. toukokuuta 2014
Helle toi kipuja, ja lämmön
Ei lämmin luita riko, toteaa sananlasku. Se kuvaa kylmän pohjoisen kansan lämpimän kaipuuta. Monen mielestä kesä onkin keskentekoinen ilman hellejaksoa. Mikä onkaan sen mukavampaa kuin oleskella ulkosalla pikkuvaatteissa vaikka yömyöhälläkin. Helteessä on kuitenkin riskinsä, kuten neste- ja lämpötasapainon häiriöt. Pikkulapset, vanhukset ja kroonisesti sairaat ovat niille tunnetusti herkkiä, mutta niin myös terveetkin aikuiset voimakkaassa ruumiillisessa rasituksessa.
Helteellä on muistettava juoda riittävästi vettä. Hien mukana kyllä menetetään suolaa, mutta terve henkilö ei tarvitse sitä juomaansa, vaan ruoassa luonnostaan oleva suola riittää. Poikkeuksena on toistuva hyvin pitkäkestoinen hikoilu, jolloin pelkkä vesi voi laimentaa elimistön nesteitä liikaa. Sellaisessa tapauksessa pienestä suolalisästä on hyötyä, sillä se nopeuttaa nesteen imeytymistä ja ylläpitää myös janon tunnetta. Pitkän rasituksen aikana kroppa tarvitsee myös polttoainetta. Muutama teelusikallinen sokeria litraan vettä on teholtaan yhtä hyvä kuin kaupalliset energiajuomat, se on lisäksi halpaa ja vailla haittoja. Sitä voi täydentää hedelmillä
Mä voisin ennustaa matalapaineen ja säiden muutoksen helposti.
Kipuni ovat sitä luokkaa että ukkostakin voisi olla ilmassa, niinhä sitä siis on, ja kovaakin sellaista. Vasen ranteeni on turvonnut palloksi ja on niin kipeä, etten voi edes puhaltaa siihen, se sattuu jo myös. Polveni on hiukan parempi, mutta kokonaisoloni on kurja.
Huomenna on maksan ultra ja sen jälkeen saattaa olla että lääkitykset päästään aloittamaan.
Sitä minä odotan, saisin vielä nauttia kesästä ilman jokahetkistä kipua!!
Reumaa sairastava valokuvaaja, kotona neljättä vuotta omasta työstä, sisustus ja siivoushullu, omat tyttäret nuoria aikuisia, joiden kautta ja avulla pysyy elämän ytimessä helposti- naimisissa.kaks koiraa ja heppaystäviä niin paljon , heppavalokuvaajana aloittanut hääkuvajakin
tiistai 13. toukokuuta 2014
helpotusta ja huokailua.
Tulin mökille, kirje mukana, jossa on löydetty nyt myös kilpirauhasen vajaatoiminta, onko totta, että kokoaika löytyy uusia kivun aiheuttajia, mutta mitään ei saada pois?
Täällä mökillä, mun kivut eivät ole pahemmat eivätkä myöskään paremmat, ne on ja pysyy.. samanlaisena. Mutta voin henkisesti paremmin, taaperran aamuisin äitini ja isäni luo kahville, ja pölistään siinä parituntia kunnes on aika mennä taas nukkumaan väsymystä.
Joinain aamuna kun en pääse sängystä ylös kunnolla, ja vessaan pitäisi juosta.. tai edes kävellä, olen onnellinen että, olen mökillä.
Eikun ovi auki ja vara vessa löytyy ruohomättäästä oven edestä.
Yks yö, kello oli jotain 12 jäin ulos kuuntelemaan kun joutsenet huusivat rannassa, se oli jotenki kauheen surullista, ja lohduttavaakin.
En tiedä oliko siellä yksinäinen joutsen, joka etsi uutta puolisoa, tai kuollutta puolisoaan. Yksinäisyys repii välillä sielun irti, miten ihminen jolla on paljon ihmisiä ympärillä saa sellasen tunteen aikaseksi. Mutta oikeestaan ihminen on aina yksin. Varsinkin kun kivut jatkuvat taukoamatta kolmatta vuotta, varsinkin kun ei näy toivoa paremmasta. Kipuun ei saa toista ihmistä mukaan, katso tältä musta tuntuu, näin kovaa mua sattuu aina.Tunnetko?
Mutta kesä tulee, minun puutarhani mökillä kukoistaa, mielikuvissani , aurinko paistaa ja kakki ihanat ja läheiset ihmiset on mun kanssa täällä.
Me otetaan aurinkoa terassilla, johon olenki hankkinu jyskistä uudet auringon otto penkit.
Kukkaset alkaa nousta mullasta, ruoho vihertää, linnut ovat pesimispuuhisa ja sammakot kurnuttaa lätäköissä.
Tällä kertaa olen mökillä vain Lumi koirani kanssa, se on erityisen mukava silloin kun se on yksin, eikä kaveria sekottamassa suunnitelmia, kuten sanottu joukossa tyhmyys tiivistyy.
mutta nyt alan katsomaan jotain elokuvaa, tai sarjaa, kuhan keksin mitä...
Täällä mökillä, mun kivut eivät ole pahemmat eivätkä myöskään paremmat, ne on ja pysyy.. samanlaisena. Mutta voin henkisesti paremmin, taaperran aamuisin äitini ja isäni luo kahville, ja pölistään siinä parituntia kunnes on aika mennä taas nukkumaan väsymystä.
Joinain aamuna kun en pääse sängystä ylös kunnolla, ja vessaan pitäisi juosta.. tai edes kävellä, olen onnellinen että, olen mökillä.
Eikun ovi auki ja vara vessa löytyy ruohomättäästä oven edestä.
Yks yö, kello oli jotain 12 jäin ulos kuuntelemaan kun joutsenet huusivat rannassa, se oli jotenki kauheen surullista, ja lohduttavaakin.
En tiedä oliko siellä yksinäinen joutsen, joka etsi uutta puolisoa, tai kuollutta puolisoaan. Yksinäisyys repii välillä sielun irti, miten ihminen jolla on paljon ihmisiä ympärillä saa sellasen tunteen aikaseksi. Mutta oikeestaan ihminen on aina yksin. Varsinkin kun kivut jatkuvat taukoamatta kolmatta vuotta, varsinkin kun ei näy toivoa paremmasta. Kipuun ei saa toista ihmistä mukaan, katso tältä musta tuntuu, näin kovaa mua sattuu aina.Tunnetko?
Mutta kesä tulee, minun puutarhani mökillä kukoistaa, mielikuvissani , aurinko paistaa ja kakki ihanat ja läheiset ihmiset on mun kanssa täällä.
Me otetaan aurinkoa terassilla, johon olenki hankkinu jyskistä uudet auringon otto penkit.
Kukkaset alkaa nousta mullasta, ruoho vihertää, linnut ovat pesimispuuhisa ja sammakot kurnuttaa lätäköissä.
Tällä kertaa olen mökillä vain Lumi koirani kanssa, se on erityisen mukava silloin kun se on yksin, eikä kaveria sekottamassa suunnitelmia, kuten sanottu joukossa tyhmyys tiivistyy.
mutta nyt alan katsomaan jotain elokuvaa, tai sarjaa, kuhan keksin mitä...
Reumaa sairastava valokuvaaja, kotona neljättä vuotta omasta työstä, sisustus ja siivoushullu, omat tyttäret nuoria aikuisia, joiden kautta ja avulla pysyy elämän ytimessä helposti- naimisissa.kaks koiraa ja heppaystäviä niin paljon , heppavalokuvaajana aloittanut hääkuvajakin
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)