Kevät ja Helmi

Taas on vierähtänyt tovi, ettei oo paljon innostusta ja aikaa löytynyt koneella oloon, tai ainakaan kirjoiteluun. Oon taistellu kipujeni kanssa, ja hävinnyt useemmin kuin voittanut. Onneksi pääsin sitten kuvaamaan yhtä kaunista naista 60v synttäreitensä kunniaksi. Samalla hän  pelasti muutaman kipupäivän antamalla mulle omia lääkkeitään. Pe pääsin lääkäriin ja nyt on jo parempi, kun lääkitys on kohillaa.
Mutta miten ihanaa, mulla on täällä siskon tytön koiranpentu Helmi. Olen MYYTY <3  Jokainen tarvitsee itselleen koirapennun, josta myöhemmin kasvaa koirakaveri.

 

Tietenkin tuuli joskus
vie runon, läväyttää
päin salviaa ja
pudottaa terassilta
nokkosten sekaan.
Hän noutaa sen takaisin,
hän on noutaja, hoitaa
virkaansa.

Näissä runoissa on
aina oleva ryppyjä,
kuonon jälkiä
paperilla.

(Matti Paavilainen)