mä laulan laalalalalaaa...

Aamu alkoi taas niin kovilla kivuilla , että vessaan meno tuntui ikuisuudelta, vaatteiden pukeminen, ei onnistu, hampaiden harjaus, ei onnistu. ( tahnaa ei voi puristaa)
Rappuset ylös, kahen chihuahuan kaa, pakko onnistuu.. onnistui, lähes romahdus portaiden yläpäässä...koirat pihalle.
Kahvinappi alas ja kahvia koneesee, sitä ennen lääkkeet , kortisoonithyroksiinitramalinburana, ja vitamiinijuoma.
Sohvalle odottamaan.....

"Kipu on todellakin kärsimystä. Se vaikuttaa elämänlaatuun ja arjen hallintaan, olipa sitten kyseessä jatkuva krooninen fyysinen kiputila, henkinen tai soaiaalinen kipu. Ihminen on kokonaisuus eikä näitä eri ulottuvuuksia voi toisistaan eroittaa, kipu on aina kokonaisvaltaista ja kokijalleen todellista. Hyviä neuvoja kivunhallintaan on monia ja "auttajiakin" monenlaisia. Kivun kanssa elävä tarvitsee työkaluja päästäkseen eteenpäin.. Elämän ilon ja positiivisen asenteen voi oppia ja siitä on takuulla hyötyä myös kivunhallinnassa."
Leena Vallin, kipusairaanhoitaja

No niin kello on kolme, kivut ovat helpottaneet, dippaduu, alan tekee ruokaa vaikka, sitten pyörin ja hyörin , siihen saakka kunnes nukahdan taas illalla. Ja voisin näköjää pestä sohvaa, mitä ihmeellistä tarttuukaan valkoseen nahkasohvaan, kun on kaksi isoo koiraa, nyt vielä kaks pientä hoitokoiraa.

Meidän pitäisi saada viidakkopihakin kuntoon, sitä mä en voi tehdä, mtta pystyn kyllä "neuvomaan" vieressä. HAHAAA

Mutta pitää muistaa, vaikka sattuu, se ei haittaa, sillä iltaa kohden olo helpottuu ja kyllä jonainpäivänä löytyy lääke minullekkin, onneksi en ole sairaalassa, eikä minulla ole syöpää, tai muuta kuolettavaa tautia, siksi joskus valittaminen tuntuu väärältä, epäreilulta...

näihin kuviin ja tunnelmiin.. ruuan laittoon