Keskiviikko ja kuvaus

  

 

Pikkuhiljaa kun olen päässyt normaaliin arkeen , huomaankin että talvi on mennyt sen aikana kun olen maannut sohvalla.
Näin on käynyt nyt neljä vuotta, musta tää on huvittavaa, jonain aamuna kun katsoin ulos ikkunasta, maa oli valkea ja pakkanen kipristeli poskia. Tänään kun lähdin ulos,hiekka narskui saappaiden alla ja väistelin suurimpia lätäköitä ja jääratoja, kevät selvästi on voitolla. 

Viime yö oli taas tuttu letittely yö, valvoin ja olin valveunessa, joka on muuten aika epämiellyttävä tila. Ukkelikin jostain syystä valvoi? Olin vaipumassa uneen , niin eikös tää ukkeli kysynyt että etkö saa unta? Ha haa juu en. Kaikesta huolimatta oon ollut ihmeellisen hyvinvoiva tänään. Voi olla biologinen lääke taas joka on lähtenyt auttamaan. Nyt aattelin mennä nukkuun, tuli just naurettua tohtori marttinia tallenteista, se on hyvän mielen ohjelma numero 1

Eilen vaihdoin vessaan ylös uutta värii, ja viikonloppuna haen hm paketin jossa on  vaalean vihreää kevääksi 😃 muutama kuva vielä tähän

Elämän kovia hetkiä

Joskus meissä on hiljasuus ainoa keino selvitä asioista, joita tapahtuu ympärillämme, niin kävi minulle..en voinut tulla jatkamaan kirjoituksia tänne, vaikka mieli tekikin.
Oli tapahtunut liian paljon,

Eikä siis mitään hyvää, kerron pikaisesti vähän, vuoden alusta, en jää vatvomaan enkä murehtimaan..
Tammikuun aamu tai päivä valkeni, oli paljon tullut tuntemattomasta numerosta soittoja, ajattelin reumalääkärin tavoittelevan jonkun maksa arvon takia.. keitin kahvia ja puhelin soi taas... "sydänvalvonta osastolta meilahdesta päivää" "miehenne on saanut sydänkohtauksen"
Sillä hetkellä mun elämäni pysähtyi kuin elokuvissa, kaikki mitä mulle sanottiin meni toisesta korvasta ulos, olin sanonut vain hui, ja en muuta.
Onneksi ukkeli oli kovaa tekoa ja selvisi , kolme pallolaajennusta se vaati mutta kaikki on nyt hyvin.. nitrot pitää olla mukana, ja mun elämäni on sen osin palautunut normaaliksi, etten pyrskähtele hysteriisiin itkukohtauksiin milloin missäki.

Sitten tulikin samantien minulle kutsu sappirakko leikkaukseen, ensimmäinen kerta menikin 6h odottelun jälkeen plörinäks ja lähin kotiin osottelee seuraavaa aikaa, joka olikin heti viikon päästä.

Leikkaukseen meno jännitti, oli huono fiilis, jotenki en olsi halunnut sairaalakuvioita yhtään enää.. mutta joo sinne menin urheasti , kiipesin leikkauspöydälle jossa nukahdin aika nopee..
heräsin ja tajusin että kivut ovat järkyt, joku on vialla??
Hoitajat pisti lisää kipulääkettä ja nostivat pystyyn pulloon puhaltamaan....siinä sitten puoliks unessa puhaltelin hiilidioksiidii vatsasta pulloon.
Viikko leikkauksen jälkeen, palasin takaisin, kipuja ollut koko viikon ja maksa-arvotja tulehdus arvot kohonneet hälyyttävästi..
Se siitä, selvisin kaikenmaailman ambulanssireissuista ja magneettikuvauksista... huh.
Närästys ja ihan kuin sappikipukohtaukset kuitenkin jatkui entiseen malliin, syykin selvisi, leikkauksessa vatsaonteloon oli valunut sappimurskaa.

Ja,
Reuma se on ja pysyy!!!
Tai pitäiskö sanoo, että myös pahenee, lääkitys kun on ollut tauolla leikkauksen takii, myös jonkin asteinen kolotus on lisääntynyt. Sade ei auta asiaa, helmikuu ja lämpötila +3-5c

No niin tämmöistä siis, myös ortopedin luona käyty, nivelrikko kummassakin polvessa ja lonkissa, pahempana vasemmalla puolella, jonka takia mä seison nykyään polvi koukussa.
Mutta muuten on hyvä, On myös kivojakin tapahtunut, vaikka tyttäreni penkkaritpäivä se oli kivaa.
Muitakin mukavii juttui vaikken nyt muistakkaan mitä.. sisustaminen jatkuu se pitää mielen virkeänä, samoin valokuvaaminen joka on minulle koko mun tän hetkinen pelastusrengas,tapaan ihmisiä saan kuvata ihania juhlia ja lapsia ja tapahtumia, ja senjälkeen saan tehdä ja nyhertää niitä uudella koneella, joka toimii kuin salama . Jes.

Hyvää Helmikuuta, kyllä tää tästä iloks on muuttumassa <3