Oli tapahtunut liian paljon,
Eikä siis mitään hyvää, kerron pikaisesti vähän, vuoden alusta, en jää vatvomaan enkä murehtimaan..
Tammikuun aamu tai päivä valkeni, oli paljon tullut tuntemattomasta numerosta soittoja, ajattelin reumalääkärin tavoittelevan jonkun maksa arvon takia.. keitin kahvia ja puhelin soi taas... "sydänvalvonta osastolta meilahdesta päivää" "miehenne on saanut sydänkohtauksen"
Sillä hetkellä mun elämäni pysähtyi kuin elokuvissa, kaikki mitä mulle sanottiin meni toisesta korvasta ulos, olin sanonut vain hui, ja en muuta.
Onneksi ukkeli oli kovaa tekoa ja selvisi , kolme pallolaajennusta se vaati mutta kaikki on nyt hyvin.. nitrot pitää olla mukana, ja mun elämäni on sen osin palautunut normaaliksi, etten pyrskähtele hysteriisiin itkukohtauksiin milloin missäki.
Sitten tulikin samantien minulle kutsu sappirakko leikkaukseen, ensimmäinen kerta menikin 6h odottelun jälkeen plörinäks ja lähin kotiin osottelee seuraavaa aikaa, joka olikin heti viikon päästä.
Leikkaukseen meno jännitti, oli huono fiilis, jotenki en olsi halunnut sairaalakuvioita yhtään enää.. mutta joo sinne menin urheasti , kiipesin leikkauspöydälle jossa nukahdin aika nopee..
heräsin ja tajusin että kivut ovat järkyt, joku on vialla??
Hoitajat pisti lisää kipulääkettä ja nostivat pystyyn pulloon puhaltamaan....siinä sitten puoliks unessa puhaltelin hiilidioksiidii vatsasta pulloon.
Viikko leikkauksen jälkeen, palasin takaisin, kipuja ollut koko viikon ja maksa-arvotja tulehdus arvot kohonneet hälyyttävästi..
Se siitä, selvisin kaikenmaailman ambulanssireissuista ja magneettikuvauksista... huh.
Närästys ja ihan kuin sappikipukohtaukset kuitenkin jatkui entiseen malliin, syykin selvisi, leikkauksessa vatsaonteloon oli valunut sappimurskaa.
Ja,
Reuma se on ja pysyy!!!
Tai pitäiskö sanoo, että myös pahenee, lääkitys kun on ollut tauolla leikkauksen takii, myös jonkin asteinen kolotus on lisääntynyt. Sade ei auta asiaa, helmikuu ja lämpötila +3-5c
No niin tämmöistä siis, myös ortopedin luona käyty, nivelrikko kummassakin polvessa ja lonkissa, pahempana vasemmalla puolella, jonka takia mä seison nykyään polvi koukussa.
Mutta muuten on hyvä, On myös kivojakin tapahtunut, vaikka tyttäreni penkkaritpäivä se oli kivaa.
Muitakin mukavii juttui vaikken nyt muistakkaan mitä.. sisustaminen jatkuu se pitää mielen virkeänä, samoin valokuvaaminen joka on minulle koko mun tän hetkinen pelastusrengas,tapaan ihmisiä saan kuvata ihania juhlia ja lapsia ja tapahtumia, ja senjälkeen saan tehdä ja nyhertää niitä uudella koneella, joka toimii kuin salama . Jes.
Hyvää Helmikuuta, kyllä tää tästä iloks on muuttumassa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti