Kotiin

Vettä sataa, mä lähen mökiltä kotiin ja se tuntuu hauskalta! Huomenna verikokeet, perjantaita tiputus..ja myös alemyynnit houkuttelee. Oon ollu täällä kaks viikkoo joten kiva mennä kotiin. Vettäkin sataa kokoaika. Jotain sisustusjuttuu haluaisin kovasti. Nyt täytyy pakkaa tavarat kasaan! 

Uupumus valtasi mielen

Hassua kun jotkut päivät vaan sujahtaa ohi, hyvä jos saan silmät auki niin jo mietin, että taitaa väsyttää. Nää päivät voisin vaihtaa pois, tai voiko olla joku piikki jonka pistäisin itseeni? Lisäenergiaa aurinkoa kiitos! Missä mun elämäni? Tässä mä sinnittelen ja kuulostelen josko jokupäivä olisi kaikki hyvin, ilman lääkettä jos voisi olla.. Edes vähemmällä lääkkeellä, en tiedä viekö lääkkeetkin vitamiinit ja energian välillä nolliin?

Täytyy vissiin tutustuu aiheesee.. Tänää tein käyntikorttini ja muutan runokuvan. Nyt yllärinä futista!!

Sataa...

Heräsin tänään ja kas kivut olivat miedommat kuin eilen 😀 oli ihanaa päästä ylös ilman suurempaa kipua, sain itse kahvikupinki otettuu! 

Mieletön juttu oli sekin ettei päivällä satanu, oli kuin olisi energiapiikillä pistetty. Ikävä kyllä nyt sataa eikä energiasta ole tietookaan. Mutta tänään ei satanut niin paljon kuin eilen, eikä tänään sattunut niin kuin eilen, eikä rillitkää hajonnut kuten eilen!!

Unikuvia

Ulvokoon tuuli,
mylviköön myrsky,
puhuri puhaltakoon.
Mulla on peti
pehmoinen, lämmin.
Kohta jo unessa oon.

Astelen siinä
koivujen keskellä
polkua vehreää.
Ylläni taivas
sininen siintää
ja aurinko lämmittää.

Miksi siis nousisin
tuuleen ja tuiskuun?
Uneni kaunis on.
Luonani siinä on
kukat ja linnut
ja ystävä verraton.

Herätä tahdon,
kun tyyntyvi tuuli
ja mieleni rauhaton.
Mä oveni avaan,
ystävä saapuu -
tottahan uneni on! TK

Ukkosta ilmassa

Mökkeilyä

Kesä menee kohisten, vesisateessa.. vettä sataa mutta minä se oon koirieni kanssa mökillä, oli mikä oli niin täällä mä viihdyn.
Täällä myös kuntoutuu, joudun liikkumaan, vaikka se tuntuukin kamalalta välillä.. ei haluais aamulla nousta sängystä, kipu on sen verta kova.
Lääkitys loppuu yönaikana ja makoilen samassa asennossa,jossa jokapaikka jäykistyy.
Aamulla kädet ovat koukussa, särky huippaa päässä, koirat vaati nopeesti ulos, mä kun katon tota fudista yökaudet, sillä illat ja alkuyöt on minun lempiaikaa, missää ei kipuja, hiljasuus ja rauha. Niin nousut tapahtuu siis joskus 11-12 aikaan, koirat oppii hienosti tavoille, kun niiden kanssa vain elelee.
Odotan kovasti lapsiani tänne, mutta niillä on niin kiirus aina, mun vanhemat on täällä kyllä, minä onnenpekka, sillä aamuisin on ihan mennä äitin kanssa terassille kahville. Sinne raahautuminen ottaa joskus niin voimille, että itkua ja hammastapurren pääsen perille. Mutta kahvihetki kruunaa kaiken.
Eilen kyllä näin molemmat tyttäreni, sillä meidän vanha herra, labbiskoirani päätti lähteä karkuteille, nuorempi koiristani tuli kotiin, tai siis ei ollut ilmeisesti edes lähtenyt minnekkää, toinen oli lähes 4h reissussa.
Voin kertoa, että oli pitkä neljä tuntii.
Yhtäkkii koiraherra seisoi pihalla, hölmistyneen näköisenä kun kaikki halasi sitä.
No tyttäreni ja siskoni, olivat tulossa haravoimaan mettiä ja rantaa, etsimään kadonnutta, sillä mähän en pääse metsään näillä jaloilla. Loppu hyvin kaikki hyvin.
Nyt sitten muutama kuva täältäkin.

karkurikoira

Yöllä on varmaan joku jumala
kulkenut puutarhassani:
kaikki unikot ovat auenneet.
Tuskin uskallan astua ulos,
pelkään palavani pienissä liekeissä.

Linnunlaulun huumaava helinä
kuin salaisen suihkulähteen pisarat
putoaa helmeillen ylitseni.
Oi aavikon tuuli,
vie kauas minun itkevä ja naurava sydämeni!
- Katri Vala 

-

Uninen ja kylmä päivä. Lääkitys kohillaan, paitsi aamuisin, aamulla täytyy nukkua aamupäiväunet ja aamu-unet, sitten voi herätä ja aloittaa päivän.. Lääkkeet vaikuttaa sillai, että voi vaikka valokuvata. Ja niinhän minä teen.
Yöt menee mukavasti, muistelen alkukevättä , kun olin täällä en saanut peittoa yöllä päälleni, sillä kipu oli nii kovaa käsissä, ranteissa ja sormissa.
Olin ilman peittoa usein, ellen sitten saanut itseäni pyörimään peiton alle.
Sitä ajatellessani, olen kyllä todellakin paremmassa kunnossa kuin pitkiin aikoihin.
Ei haittaa vaikka kävely on ontumista, istumasta nousen pää edellä, siis lähnnä voisin kumota jonkun päälläni kun nousen pää vaakana, saan silloin voimaa nousemiseen, huoh...kuulostaa just kivalta, siltä se myös näyttäkin veikkaan. Sormet on pullerot, koukussa ja heilutan kuten ukolleni, joka lähti tänää kaupunkiin minun jäädessä koirien kanssa maalle, heilutan siis kuin olisin kuniinkaalinen "hei hei" ja käsi suorana pikkasen kyynerpäästä heiluen.
tai siis käsi koukussa joo kyynerpää vain liikkuu...

Jäin siis maalle ja vettä on satanut tänää vähemmän  kuin eilen, tai he aamuyöstä, se on tätä päivää satoi niin kovaa, että aattelin minne seilaamme veneenä, kun aamu tulee.Saavit täynnä kukkavettä, mutta, eipä niitä paljon tarvii kun kukat irtoo mullasta juurineen, kun ovat niin märkiä.
Siis mökillä kuitekin, nyt jalkapalloa ja sitten kosto ja 24.. ehkä myös jotain kuvia, joita kuvasimme siskoni kanssa ja hänen tyttönsä, mun kummilikan kanssa. (hekin siis ovat lomalla täällä)

Juhannus sää ja mää

Keijukainen pieni
Kivellä istuu,
Katselee auringonlaskua,
Hymy suin,
Hento tuulen vire,
tarttuu sen siipiin,
kun lentoon se lähtee,
kohti auringonlaskua,
sen suunta on.
maj

   

 Pienen pieni keijukainen
asui lumpeenkukassa,
eikä voinut lennellä
kun siivet oli hukassa.
Sitä keiju surrut ei,
kun ystäviä riitti,
kyydin sammakolta sai
kauniisti jos kiitti.

Sataa, talvella satoi ja nyt näyttää satavan kesänkin, ja nämä ilmat kosteaa ja kylmää, eivät ole mitenkään helppoja, särkee kolottaa ja taas särkee...

Mutta nyt kerronkin miksi on ollut taukoa kirjoituksessa, oon juossut verikokeissa ja sitten lääkärillä, juossu ei ehkä ole oikea sana, mutta ontunut.

Ultrattiin sisukalut, jotka olivatkin ihan kunnossa, myös verikokeissa kaikki näytti siltä että pääsisisin tiputushoitoon!!
Eli siis onnenpäivä, minulle annetaan biologinen lääke suoraan suoneen.. 

Abatasepti (Orencia®) on tarkoitettu metotreksaattiin yhdistettynä aikuispotilaiden kohtalaisen tai vaikean aktiivisen nivelreuman hoitoon, kun vaste aikaisempiin hoitoihin yhdellä tai useammalla tautiprosessia hidastavalla reumalääkkeellä, joihin on kuulunut metotreksaatti tai tuumorinekroositekijä-alfan (TNF-alfa) estäjä, on ollut riittämätön.

Eli kolme muutakin lääkettä on kokeiltu ja mitään apua ei ole näkynyt, nyt keksi lääkäritäti tämän ja olen niin toiveikas, ensimmäinen hoitoni oli noin 2viikkoo sittn, en kyllä ole huomannut erityistä helpotusta mutta olo muuten on ehkäpä parempi, sillä kortisooni ja kilpirauhaslääke on saattanut myös auttaa.
Illat on kivuttomia, suurimmaks osaks, vaikka onki kipulääkitys maksimissa, se on silti hienoo, sillä yhessä vaiheessa en saanu kivutonta hetkeä, edes kipulääkkeillä.

Siis iltapäivät ja illat menettelee, itseasiassa hyvinki, aamut kello kolmeen asti on vaikeita. Kulumat polvissa ja lonkissa vaatii veronsa. Jokainen askel tuo räjähtävän kivun kädet ja jalat aivan mökyssä, ja silti pitäisi liikkua.

Nyt kuitenkin Juhannus on ja läheisen ovat täällä, paitsi nuorin tyttöni ja hänen poikaystävänsä, sillä on töissä juhannuksen..
Äitini ja isäni ovat olleet naimisissa tänää 56v joten heillekkin kovasti onnea!!