Aamusta iltaan ja illasta aamuun, viikosta toiseen ja vuodesta vuosikymmeniin. Päivät ovat keskenään erilaisia ja toisaalta niin samanlaisia.
Tänään puin päälleni, eilen en pukenut, otin tänä aamuna panacodin ja buranan vaikka yleensä otankin tramaliinii..
Riittäisipä pelkkä sopeutuminen kivun kanssa elämiseen!
Lääkkeet ja niiden sivuvaikutukset ovat ihan oma "juttu
". Jokainen kipukroonikko tietää tämän. Ei löydy yhden ainoata lääkettä, jolla ei olisi sivuvaikutuksia, joskus tulee pahaolo, menetän hajuaistini, pää särkee lääkkeistä, ripuli, oksetusolo, univaikeudet, valveunet, HIKOILU, turvotus ym ym..
Mun kipuun tavalliset särkylääkkeet eivät auta, on ollut pakko siirtyä isojen poikien namuihin. Niistä osa ei auta kipuun ollenkaan, toiset kenties saavat kivut aisoihin jotenkin.. lähinnä illalla kun on koko päivän iskenyt pilleriä naamaan... Kun vaihtoehdot ovat sitkeästi testattuniin pakko vaan miettiä Mitä kaikkea olen valmis sietämään, jotta kivut pysyvät edes jotenkuten kurissa?
Vaikeat kiputilat Potilas arvioi kipunsa kovaksi ilman säännöllistä lääkehoitoa (numeroarvo asteikolla 0–10 vähintään 7). Kipu haittaa toimintakykyä merkittävästi. Kipu on jatkuvaa tai lähes jatkuvaa, ja sen hoitamiseksi tarvitaan säännöllisesti vähintään kahden lääkkeen yhdistelmää, vahvoja opioideja pitkäkestoisesti (niin että hoidossa noudatetaan kansallisia opioidihoitosuosituksia; taulukko 3)
Jep tämmöistä taas tänäänkin.. mietin kuinka siis ihmeessä jaksan näitä päiviä... välillä en jaksa.. en en en...
on ihanaa kun voi jollekkin valittaa, se ei paranna kipuja mutta helpottaa oloa, ei oo ihan yksikseen kipuinensa.
Taas loistavina pilvet kulkuaan
käy yli ruskean ja kirkkaan maan,
ja mullan hohde sinipunainen
Mut silmin suljetuin ja kyyneltyvin
jää sydämeeni, mua sokaisten.
vain kuumempana läpi luomien
Saa tuskan värin aina riemu syvin.
nään kevään mahdin ylimaallisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti