Reuma mikä karmea kirosana

Niin kauan, niin kauan jo makasin näin,
pää raukea ikkunan valoa päin.
Pilvet liukuvat taivaalla,
metsä on himmeä tuskasta.
Niin kauan, kuin muistan, jo makasin näin,
pää pilvien lentoa päin.
Oi, olenko kuollut, Jumala,
kun en enää kaipaa haudasta,
kun ei vapise siipeni murtuneet,
vaikka pilvien nousun nään.
Oi Jumala, olenko kuollut jo,
kun en välitä, nouseeko aurinko,
vai laskeeko hämärä ikuinen
yli vuoteeni lämpöisen.
 1931 Saima Harmaja

Mennyt jo viikkoja oikeestaan jo vuosia kun olen odottanut, että huomenna on paremmin.

Mutta kas, onkin kokoaika huonommin, aamulla mietin että mikä tapa olisi paras nousta ylös, pyörimien ei onnistu, ja konttaaminen ei myöskään, joten tulen sängystä pois kuin hylje, ilman käsiä ja ilman jalkoja.

Sen jälkeen kun olen istunut 15min sängyn laidalla,pääsen seisomaan. Mutta en kävelemään..lopulta mietin, mikä olisi paras tapa rojahtaa maahan... mutta pääsen vessaan kaatumatta, 

istun pöntöllä, ehkä iäisyyden ja kerään voimia että jaksan nousta ylös.

Mutta loppujenlopuks saan kahvia, kipulääkkeitä ja vitamiinia. Hyvää huomenta kiirastorstai!

Tänään menen kuvaamaan pikkuserkkuni, tai lasteni pikkuserkun uuden vauvan, ihan pieni on alle 2 viikkoa, en olekkaan ennen kuvannut niin pientä.

Saan onneksi apukädet mukaan, joten se on hyvä. 

Nyt alan valmistautumaan, saattaa olla että jokunen kuva löytää tännekkin. 

Reuma miten kivulias keksintö se onkaan, varpaat, nilkat, polvet, lonkat, kädet, olkapäät,

niska ja leukanivelet kaikki sökönä..... huoh