tiistai 8. huhtikuuta 2014

Tosiaan blogiakin voisi kirjoittaa vaan..

Kauheat kivut vievät tällä hetkellä elämältä ilon tai jaksamis-ja sietokyvyn ihan minimaalliseen tilaan.
Reumalääkkeet on pois käytöstä, sillä niitä ei saa laittaa ennekö reumalekuri arvioi tilanteen. Ja se reumalekuri on vasta 24.4 tuntuu että siihen on ikuisuus. Vimeeksi olin reumalekurissa marraskuussa, ja verikokeissa samoin.
Nyt lääkärin vaihtuessa, olen jäänyt kuin tyhjän päälle. Kärvistelyä päivästä toiseen, aamulla mietin , nousenko ylös vai jäänkö suosiolla pilleripurkin kanssa sänkyyn, olisi sitten valmiina kun alkaa väsyttää. Lääkkeet siis huiviin ja odottamaan jos kipu loppuu ja pääsen ylös, tai nukahdan eikä myöskään satu, ellen liikahda vahingossa.

Vaan ei, vielä nousen portaat ylös, juon kahvin ja hyvällä tsäkällä imuroin, otan tyynyjä kainaloon ja rojahdan sohvalle odottamaan kahvin valumista. Kuka tuo kahvin tai kuka nostaisi mut sohvalta ylös....




Taas loistavina pilvet kulkuaan
käy yli ruskean ja kirkkaan maan,
ja mullan hohde sinipunainen
jää sydämeeni, mua sokaisten.
Mut silmin suljetuin ja kyyneltyvin 
vain kuumempana läpi luomien
nään kevään mahdin ylimaallisen.
Saa tuskan värin aina riemu syvin.
 7.5.1932 saima harmaja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti