Mökkeilyä

Kesä menee kohisten, vesisateessa.. vettä sataa mutta minä se oon koirieni kanssa mökillä, oli mikä oli niin täällä mä viihdyn.
Täällä myös kuntoutuu, joudun liikkumaan, vaikka se tuntuukin kamalalta välillä.. ei haluais aamulla nousta sängystä, kipu on sen verta kova.
Lääkitys loppuu yönaikana ja makoilen samassa asennossa,jossa jokapaikka jäykistyy.
Aamulla kädet ovat koukussa, särky huippaa päässä, koirat vaati nopeesti ulos, mä kun katon tota fudista yökaudet, sillä illat ja alkuyöt on minun lempiaikaa, missää ei kipuja, hiljasuus ja rauha. Niin nousut tapahtuu siis joskus 11-12 aikaan, koirat oppii hienosti tavoille, kun niiden kanssa vain elelee.
Odotan kovasti lapsiani tänne, mutta niillä on niin kiirus aina, mun vanhemat on täällä kyllä, minä onnenpekka, sillä aamuisin on ihan mennä äitin kanssa terassille kahville. Sinne raahautuminen ottaa joskus niin voimille, että itkua ja hammastapurren pääsen perille. Mutta kahvihetki kruunaa kaiken.
Eilen kyllä näin molemmat tyttäreni, sillä meidän vanha herra, labbiskoirani päätti lähteä karkuteille, nuorempi koiristani tuli kotiin, tai siis ei ollut ilmeisesti edes lähtenyt minnekkää, toinen oli lähes 4h reissussa.
Voin kertoa, että oli pitkä neljä tuntii.
Yhtäkkii koiraherra seisoi pihalla, hölmistyneen näköisenä kun kaikki halasi sitä.
No tyttäreni ja siskoni, olivat tulossa haravoimaan mettiä ja rantaa, etsimään kadonnutta, sillä mähän en pääse metsään näillä jaloilla. Loppu hyvin kaikki hyvin.
Nyt sitten muutama kuva täältäkin.

karkurikoira