sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Yöllä on varmaan joku jumala
kulkenut puutarhassani:
kaikki unikot ovat auenneet.
Tuskin uskallan astua ulos,
pelkään palavani pienissä liekeissä.

Linnunlaulun huumaava helinä
kuin salaisen suihkulähteen pisarat
putoaa helmeillen ylitseni.
Oi aavikon tuuli,
vie kauas minun itkevä ja naurava sydämeni!
- Katri Vala 

-



Uninen ja kylmä päivä. Lääkitys kohillaan, paitsi aamuisin, aamulla täytyy nukkua aamupäiväunet ja aamu-unet, sitten voi herätä ja aloittaa päivän.. Lääkkeet vaikuttaa sillai, että voi vaikka valokuvata. Ja niinhän minä teen.
Yöt menee mukavasti, muistelen alkukevättä , kun olin täällä en saanut peittoa yöllä päälleni, sillä kipu oli nii kovaa käsissä, ranteissa ja sormissa.
Olin ilman peittoa usein, ellen sitten saanut itseäni pyörimään peiton alle.
Sitä ajatellessani, olen kyllä todellakin paremmassa kunnossa kuin pitkiin aikoihin.
Ei haittaa vaikka kävely on ontumista, istumasta nousen pää edellä, siis lähnnä voisin kumota jonkun päälläni kun nousen pää vaakana, saan silloin voimaa nousemiseen, huoh...kuulostaa just kivalta, siltä se myös näyttäkin veikkaan. Sormet on pullerot, koukussa ja heilutan kuten ukolleni, joka lähti tänää kaupunkiin minun jäädessä koirien kanssa maalle, heilutan siis kuin olisin kuniinkaalinen "hei hei" ja käsi suorana pikkasen kyynerpäästä heiluen.
tai siis käsi koukussa joo kyynerpää vain liikkuu...

Jäin siis maalle ja vettä on satanut tänää vähemmän  kuin eilen, tai he aamuyöstä, se on tätä päivää satoi niin kovaa, että aattelin minne seilaamme veneenä, kun aamu tulee.Saavit täynnä kukkavettä, mutta, eipä niitä paljon tarvii kun kukat irtoo mullasta juurineen, kun ovat niin märkiä.
Siis mökillä kuitekin, nyt jalkapalloa ja sitten kosto ja 24.. ehkä myös jotain kuvia, joita kuvasimme siskoni kanssa ja hänen tyttönsä, mun kummilikan kanssa. (hekin siis ovat lomalla täällä)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti