mökkeilyä ja mietintää

Taas on aikaa kulunut, etten ole saanut itsestä irti kirjoitusta, kuvia olen kyllä ottanut ja niitä sitten työstänyt. olen myös ollut maanantaista lähtien mökillä, vähän syyshommia ja auringon ihailua, sekä ihana luonto.

Olen myös jo toisen kerran iskenyt orenciapiikin itseeni, joten nyt voin todeta että oon aika hyvä. En luonnollisesti edelleenkään ole vetree, en ehkä koskaan ole , mutta on kiva kun voi olla ilman kipuja ja voi liikkua aika mutkattomasti, paitsi eilen. Apua mulla tuntuu kuin lonkka vaan muljahtaisi paikaltaan,
Se tekee kyllä todella kipeetä, mutta se menee sitten pikkasen oottamisen jälkeen pois.
Sen jälkeen hetki huokasua ja taas pääsee kävelemään.

Olen siis kierrellyt hautausmaat vanhempieni kanssa, käyty viemässä mummoille gallonat ja mierolan sillalla käytiin myös syömässä.
Ihana syyspäivä en vaihtaisi näitä pois.

Harmaina, pilvisinäkin kesinä kukat tietävät kukkia
itsensä värisinä.
-Helena Anhava-

 Kun on muokattu hyvämultainen kasvualusta,

niitä hoidetaan huolella muutama vuosi

ja jätetään sitten rauhassa rehottamaan

niin että jokainen verso saa kasvaa itsensä muotoiseksi,

luonnonvarainen ja viljelty rinnatusten,

hiirenvirna ritarinkannuksen kainalossa.

Miksi kitkeä koiranputki ja ohdake,

tottahan meissä jokaisessa on oltava nekin.

-Helena Anhava-

tälle suurelle ihanuudellekkin joku harmaatauti tuli, sekin revittävä pois.

Tää mun plogin kirjoittaminen nyt hiukan on vaikeeta, sillä jostain syystä tää muotoilu menee hassusti. Siispä hermostun ja alan katsomaan kunnolla Varesta, en kyllä enää oo oikein kärryillä tässä.

Moron