Niin kaunista että tekis mieli huutaa onnesta.
Tyydyin kuitenkin kuvaamaan sitä kauneutta mitä näkyy. Kauniiseen luontoon sopii kauniit kuvauskohteet, yleensä hevonen ja ihminen.
Hevosen ja ihmisen lämmin tunnelma on se minkä haluaisin tallentaa kameraani, hevosen kuvaus sinänsä on jo vaikeimpia kuvattavia mitä olen huomannut.
Hevonen on hassu eläin, ei se ole niin kivaa seistä korvat höröllä ja paikallaan, kun maasta selkeesti näkyy jonkun pudottamaa heinää. Tai miks ihmeessä pitää kääntyillä milloin sinnepäin ja välillä tännepäin.
Ihminen hymyilee ja katsoo ja yrittää halailla siinä sitten pikkuisena, olis niin helppoo astuu varpaille, miks pitää olla korkokengät jalassa , kun on kerta tallilla?
Pakkanen paukkuu ja natisee välillä myös hiukan pelottavasti, silloin heppa voi mielestään hyppiä ja leikkiä ilmapalloa riimunarun päässä, pieni ihminen nyt vaan siinä sitten pitää kii jos pystyy. Pakkasessa ääneet ovat raksahtelevia ja kovia, selkeesti saattaa peto olla lähellä.
Kaikista näistä hassutuksista huolimatta, kuvat olivat kivoja, värit tallentui hyvin ja sain testattua uutta objektiiviäkin kunnolla. Ostin nimittäin parisen viikkoa sitten uuden putken (kiitos äiti).
Laaja, monikäyttöinen polttovälialue joka ulottuu laajakulmasta telepäähän tekevät Canon EF 24-105mm f/4 L IS USM -objektiivista erinomaisen yleisobjektiviin. Heijastumia ja haamukuvia vähentävät linssipinnoitteet takaavat että saat kuvasi aina kirkkaina ja terävinä. Kiinteä f/4 valovoima läpi koko polttovälialueen, kolme aukon kuvanvakain sekä erittäin nopea USM-ultraäänitarkennus tekevät tästä erinomaisen objektiivin joka tilanteeseen.
Alla kuvia tästäpäivästä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti